Venäjä, Ukraina ja sumea länsi: Banaali oksidentalismi <i>Helsingin Sanomissa</i>

Analysoin artikkelissani Helsingin Sanomien pääkirjoitusaukeaman tekstejä vuodelta 2014 ja selvitän, millaisen kuvan ne rakentavat länsimaista. Pohdin myös, millä tavalla Ukrainan kriisi ja Venäjän osallisuus siinä osaltaan vahvistavat näkemystä länsimaista kaikessa heterogeenisuudessaan yhtenäisenä toimijana. Artikkelini osoittaa, että maantieteellisestä laajuudestaan ja poliittisesta epäyhtenäisyydestään huolimatta (tai sen vuoksi) länsimaat on hyvä esimerkki Benedict Andersonin ja Michael Billigin kuvailemasta median, sananvalintojen ja pienten arkipäiväisten käytäntöjen avulla ylläpidetystä kuvitellusta yhteisöstä. Se on yhteisö, jonka olemassaololle on tärkeää, että siihen uskotaan ja sitä yhtenäisenä entiteettinä käsitteleviä narratiiveja toistetaan. Analyysini paljastaa myös, että Ukrainan kriisin käsittely pääkirjoituksissa luo osaltaan pohjaa oksidentalismille, länsiuskolle.  Pääkirjoituksissa länsimaat esitetään ”luonnollisena” ja yhtenäisenä kokonaisuutena, jonka jäseniä yhdistävät kulttuuriset, sosiaaliset ja geopoliittiset tekijät.