Objects, Tools, and Cooperation Arrangements in Intensified Personal Guidance Counseling in Finland

Career guidance as an institutionalized pedagogical practice carries a range of aspirations and goals aimed at supporting individuals through various transitions in education and the labor market. In this article, we examine one of the most recent policy goals and reforms in Finland: the extension of compulsory education until the age of 18 years, which made it statutory for lower secondary schools to provide a new form of guidance — ‘intensified personal guidance counseling’ (TEHO)—for pupils uncertain about where to apply for upper secondary education. We explore guidance counselors’ perspectives on TEHO and how they have implemented it. We ask: What do counselors perceive as TEHO’s objective, how does this relate to the tools and arrangements chosen for cooperation — who is involved in TEHO guidance, and how? We approach guidance with activity theory as our theoretical lens. This approach provides conceptual tools not only for object-oriented analysis of guidance but also for developing guidance in schools, considering the wider context that frames it. Drawing on interviews with guidance counselors (N = 35), our study demonstrates that despite the aim to support human growth and pupil’s agency holistically, TEHO can be narrowed down to an instrument that supports educational transitions. Nonetheless, our research highlights promising guidance practices that grasp the pupil’s life situation and provide guidance from that starting point, thus responding to needs highlighted by critical guidance research.   Abstrakti Ohjaukselle asetetaan tänä päivänä paljon yhteiskuntapoliittisia tavoitteita yksilöiden tukemisesta erilaisissa koulutus- ja työmarkkinasiirtymissä. Yksi tuore esimerkki tästä Suomessa on oppivelvollisuuden laajentaminen 18 ikävuoteen saakka. Sen yhteydessä peruskouluille asetettiin velvollisuus tarjota tehostettua henkilökohtaista oppilaanohjausta nuorille, jotka ovat epävarmoja tulevaisuudensuunnastaan. Artikkelissa kysymme, miten oppilaanohjaajat ovat lähteneet viemään tätä uutta tehostettua ohjausta käytäntöön ja keille sitä kohdennetaan. Tutkimuksessa lähestytään ohjausta kohteellisena toimintana. Lähestymistapa antaa käsitteellisiä välineitä myös siihen, miten ohjaustoimintaa voi kehittää koulussa huomioiden sitä kehystävän laajemman toimintaympäristön. Aineistona on 35 oppilaanohjaajan haastattelut. Analyysimme osoittaa, että oppilaan kasvua tukevista holistisista tavoitteenasetteluista huolimatta tehostettu ohjaus kapenee koulutussiirtymän varmistajaksi. Toisaalta tutkimuksemme nostaa esiin ohjauksen käytänteitä, jotka onnistuvat tavoittamaan nuoren sosiaaliskulttuurista elämäntilannetta ja jotka samalla vastaavat myös kriittisen ohjaustutkimuksen esiin nostamiin kipupisteisiin ohjauksen kehittämishaasteista.   Asiasanat: opinto-ohjaus; uraohjaus; oppilaat; peruskoulu; toiminnan teoria; tehostettu henkilökohtainen oppilaanohjaus